Kirjoittaen nimesi tuhkaan,
kuiskien sanasi äänettä -
kertoen hiljaista tarinaa
ne vievät sinut kadotukseen.
Laulaen henkesi suohon,
kaivaen luusi maahan -
kantaen mielesi pilviin
on sun tulevas alusta turmio.
On epäyöllä ruumiisi oleva
pala kivun piirtämää kanvaasia,
jonka värit ovat sotkeutuneet
sielusi omaavaan psykedeliaan.
Ja ovesi takana luiden -
sun silmien kertoma Valhalla
on vetävä mielesi palettiin,
jonka takana ei tanssita hiljaa.
Näistä porteistä ei juosta läpi
lapsenlaulun lailla.
Näillä aatosten luomilla haudoilla
ei ole merkitystä.
Ei syntymäkoodilla
eikä sukunimellä.
Ei perinnöllä luomalla "rakkauden".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti