maailman rakastaessa kanssani
tätä itseluotua illuusiota.
Tätä trippailevan eeppistä traumaa
ja sen syvyyksissä kuohuavia
menneestä kumpuavia
vaihtelevia säkeistöjä.
Kaadetuissa kulisseissa
me kadotamme ajantajun.
Kulutamme aikaa
takertuen toistemme
ajatussuoniin.
Niiden sykkiviin biitteihin,
joissa me kaikki jaamme
yhteiset mielikuvat.
Peilaamme salaisuudet.
Maailman rakastaessa tätä itseluotua illuusiota
piirrän reikiä siipiini
häviten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti