Sinä päivänä, kun lasken sieluni lepäämään
tuhkaisten kujien taakse.
Niihin kohmeisiin arkistoihin,
jossa rakkauteni leikkii
toisten sydänten kanssa
osaan kumittaa pois sen tuskan -
kipuni paniikkihäiriön,
joka esti elämisen olomuodon.
Ja huomenna saapuu maailmaani
kaunis, uusi päivä
rakastaen kaikkia niitä,
jotka ruokkivat kipuni siedettävyyttä.
Jotka juottivat sen mittarin
täyteen syvyyttä ja syanidia.
Jotka rikkoivat sen vanhan kuoren
jossa märehtiminen sai sieluni
kuolemaan hiljaa pois -
kuoriutumaan uudeksi.
Te saitte minut palamaan.
Kerran kasvaessani kauniina kasvan
ja luodessani kauniina luon.
Ollessani yhtä minä OLEN
huutaen tuuleen sen nimeni -
olomuotoni muuttaneen -
joka minusta särkien teki
uuden aamun serenadin.
Jonka kanssa mä juovun
uudeksi tästä elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti